Ensimmäinen kysymys raskaudesta

Tänään minulla oli diabeteslääkäriaika. Sokerit ovat olleet korkealla ja odotin, että pitkäaikaissokeri olisi ollut yli kympin. Yllätys oli melkoinen, kun kone piippasi lukemiksi 9,4. Alentunut viime kerrasta! Sain ohjeita, joilla koitan saada sokerieta vieläkin alemmaksi. Kysäisin lääkäriltä mitä pitää ottaa huomioon, jos ajattelee raskautta. Missään nimessä ei saa itsekseen lopettaa ehkäisyä. Sokeritasapainon tulee olla kunnossa, varsinkin alkuraskauden aikaan. Lääkäri antaa lähetteen TYKSiin, jossa sokerit hoidetaan kuntoon. Insuliini luultavasti muutettaisiin Levemiristä Lantukseen tai Protaphaniin (koska niiden vaikutukset raskauteen tunnetaan paremmin). Samalla mietitään muut lääkitykset ja asiat kuntoon. Omaseurantaa pitää tehostaa, ja liuskojakin saa reilusti, joten mittauksia voi tehdä tiuhaan tahtiin. Lääkäri vielä totesi, etten ole liian vanha ja että suosittelee raskautta. :)

Avokin kanssa en vielä ole saanut kummempaa keskustelua aikaan koskien raskautta tai vauvaa. Haimme tänään uutta vuokra-asuntoa ja kirjotin hakukaavakkeeseen, että "perheenlisäystä on suunniteltu". Vaikkei oikeastaan olekaan. Asunto oli sen verran kiva, metsän reunassa, että lapsen kanssa se olisi aika ihana.

Melkein vauvakuume

Olen kohta 34 täyttävä nainen. Ykköstyypin diabetes puhkesi keväällä 2006. Kaikki on diabeteksen suhteen mennyt muuten mukavasti, mutta verensokerit ovat heitelleet melkoisesti koko sairausajan, lähinnä olleet korkealla. Parhaimmillaan pitkäaikaissokeri on ollut kasin pintaa, mutta viime aikoina taas siinä kympissä.

Olen avoliitossa, ensi viikolla kolme vuotta tulee täyteen seurustelua. Veljeni ja melko monet kaveripiirissä ovat löytäneet myös kumppaninsa ja alkaneet perustaa perhettä. Olen aina halunnut kokea raskauden, se on ollut jotain myyttistä ja lumoavaa. Varsinaista vauvakuumetta en ole koskaan potenut, en nytkään. Olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen elämässä, jolloin pitää päättää haluanko lapsia vai en. Enkä halua katua myöhemmässä elämässäni päätöstäni.

Elämäntilanteestani sen verran, että olen työttömänä, hakeutumassa opiskelemaan ensi vuodeksi (tai kahdeksi) aikuiskoulutukseen. Olen käsityöosuuskunnan jäsen. Avopuolisoni on vakituisessa työssä. Asumme vuokralla kerrostalossa. Omakotitalo on haaveissa, mutta oman ostaminen ei tällä hetkellä tule kysymykseen, koska emme saa lainaa kuin noin 65 000€.

Olen viimeisen kuukauden miettinyt tätä vauva-asiaa lähes päivittäin. Tänään olin vanhempieni luona ja veljeni tytär oli myös siellä. Neiti S on vuoden ja 10 kuukautta. Hänestä tulee isosisko reilun kuukauden kuluttua. Mainio nappula. Hän on lisännyt haluani omaan lapseen. Ajellessani kotiin päätin antaa mahdollisuuden äidiksi tulolle. Ensiksi pitää selvittää, mitä äidiksi tulo vaatii oman terveyteni osalta sekä parisuhteen osalta. Pitäisi keskustella avokin kanssa vanhemmuudesta. Avokki on minua neljä ja puoli vuotta nuorempi, joten hänellä ei ole suurta kiirettä ollut isäksi, "tapahtuu jos tapahtuu". Vaan niinhän se ei käy. Asiaa pitää pohtia, siitä pitäisi puhua.

Tässä blogissa pohdin ja selvitän, onko minulla mahdollisuutta tulla äidiksi ja mitä se minulta vaatii.